Ripa omistaa mielestään Hankasalmen, Kuopion, Karttulan ja ehkä vielä Turunkin. Ja sitten kaikki näyttelypaikat, missä se on koskaan käynyt. Suotavaa Ripan mielestä olisi, että näillä alueilla liikkuisi vain narttukoiria, ihmisiä ja erilaista riistaa. Toisista uroskoirista ei olisi niin väliä. Maailmanmiehen tavaramerkkinä Ripa pitää kaarella kannettu häntää, jota kelpaa esitellä niin naapuriston berniherralle kuin näyttelyssä tuomarille.
Suurimmat meriitit Ripa onkin saanut juuri näyttelyistä, sertit tulivat aikoinaan helposti ja kansainväliseen muotovalioon oikeuttavat CACIBt siinä samalla. Kaksi on kertaa on käyty häviämässä velipuolelle WW-näyttelyissä. Suomesta on tullut jokunen titteli ja erikoinäyttelyssä Ripa on ollut paras uros kaksi kertaa – vuosina 2002 ja 2005.
Uusin harrastuksemme on "edes hieman tavoitteellinen" tottelevaisuuskoulutus. Olemme kisanneet yhteensä 5 kertaa - ensimmäinen ja kolmas kerta olivat Toko-SM-joukkueessa, joista molemmista saatiin 2. tulos. Yhden kerran on saatu 3. tulos ja viime syksynä saatiin kaksi 1. tulosta. Tavoite täyttyi vuoden alussa, kun Ripa sai TK1 –tittelin. Nyt sitten harjoitellaan mielessä ainakin yksi kisa 2-luokassa. Ripa on helppo opetettava, innokas ja väsymätön, mutta toisaalta alkaa helposti pelleillä. Viimeisimmissä kisoissa hyppy ei mennyt ihan putkeen, joten Rimpe ajatteli kerätä lisäpointsejä kierimällä ympäri. Ihmisiltä Ripa haluaa aina ja kaikkialla ennen kaikkea hyväntahtoista huomiota.
Rassin kanssa harrastin agilityä, kun Ripa tuli meille. Oli siis luonnollista, että Ripakin meni alkeiskurssille ja siitä edelleen ryhmäharjoituksiin. Ongelmaksi muodostui hirvittävä vauhti, into ja näykkiminen. Ennen kuin ennätin aata sanoa, oli Ripa mennyt sekä sen aan, että pari muuta estettä. Ja ennättänyt näykätä minua, että "hei sinä köntys". Vaihdeltiin ohjaustyylejä ja kikkoja, mutta keskenkaiken tuli muutto Hankasalmelle ja agility jäi. Kävimme kerran edustamassa cardiganeja Agirodussa Jyväskylässä – Ripa sai jotain 60 virhepistettä, mutta vauhti oli hurjaa ja yleisöllä hauskaa.
Ripa peri Rassilta johtajan paikan tämän kuoltua 2006 keväällä. Vaikka lauman pukari Tikru yritti välillä kiilata komentoketjun kärkeen, tilanne on onneksi nyttemmin pääosin rauhoittunut. Ripa osaa nauttia elämästä, nukkuu yöt pää Jounin tyynyllä ja varpaat minun suussa, tykkää kun rapsutellaan ja ottaa jokaisen tulijan ystävällisesti vastaan. Ripa on myös erinomainen pentujen kanssa leikkijä, jopa poikapuolet menettelevät noin 1-vuotiaaksi asti.
Ripan kaikkien aikojen bestis on Heikkisen Pirjon Jo-Jo (Int & Fin & S & N Ch W-01 Puksipuun Africa Tribal).