Rostista tulee ensimmäiseksi vastaan ääni. Ääni on kantava, riipivä ja välillä ärsyttävä. Rosti on myös kaksoispersoonallisuus -- cool näyttelykoira ja hyperaktiivinen AD/HD -hössö.
Näyttelyssä Rosti kiertää kehää aika vaisuna ja joskus jopa flegmaattisena. Kotona ja erikoisesti remmilenkillä Rosti muuttuu riiviöksi, mikä tarkoittaa haukkuherkkyytä, volttien heittämistä ja kaikenlaista yli-innokasta toimintaa. Silloinkin kun ollaan lenkillä irti, ei tarvitse synkimmässäkään metsässä pelätä petoja, koska Rosti pitää meteliä 80 % ajasta. Haukkuminen on sen tapa houkutella leikkimään ja leikkiminen tarkoittaa sitä, että juostaan kilpaa ja samalla haukutaan... Olemme monta kertaa ihmetelleet, miten Ripa ja Tikru kestävät tätä. Ne molemmat pysyvät hiljaa, juoksevat vain mukana.
Rosti on niittänyt paljon mainetta näyttelykehissä. Jokaisessa erikoinäyttelyssään se on sijoittunut paras uros -luokassa. Paitsi sinä yhtenä vuonna, kun tuota luokkaa ei ollut, jolloin se sai sertin. Paras uros -tittelin se voitti Kuopiossa 2004. Samana vuonna se menestyi myös Cruftissa ollen avoimen luokan neljäs. Vuonna 2006 Rosti voitti EUV- ja SV- tittelit. Nyt Rosti on näyttelytauolla, osallistuu korkeintaan erkkariin ja voittajanäyttelyyn.
Rostista ei koskaan tule tokokoiraa, se on siihen hommaan aivan liian pehmeä. Rostin elämän tarkoitus on kerjätä rapsutuksia ja hyväilyjä ihmisiltä. Se on onnellinen kun saa olla kotona hellittävänä. Rostikin on toki käynyt pentukurssilla ja tokotreeneissä -- periaatteessa osaa kaikki alokasliikkeet, mutta kun yritin opettaa sille nopeampaa maahanmenoa, Rosti päätti oppia menemään ympäri ja jäämään selälleen heiluttamaan häntää. Hännän jatkuva heiluminen onkin onkin Rostin tavaramerkkejä -- Rosti on aina iloinen ja onnellinen.
Ripan bestiskaveri JJ inhoaa Rostia -- Rostin parhaita kavereita ovat ihmiset.