Tikru on perheemme kuopus. Vähän tosikko, aika laskelmoiva ja ahneempi kuin yksikään muu tuntemani koira. Kaikki käy, kaikki menee, yleensä Tikru ei edes ehdi katsoa mitä syö. Se siivoaa lattialta pienemmätkin murut ja tekee kunniakierroksia ruokakupin edessä. Valitettavasti myös toisten koirien kakka kuuluu Tikrun mielestä ravintoympyrään...
Tikru on niitä koiria, joiden häntä pyörii lähes aina, vaikkei sillä kuitenkaan ole samanlaista loputonta mielistelyn tarvetta kuin isällään Rostilla. Perusluonnetta voisi kai kuvata sanalla rauhallinen: Tikru ei yleensä aloita mitään, mutta menee kyllä mukaan kaikkeen, mitä vanhemmat koirat keksivät.
Tikrun lempihommiin kuuluu metsästys (erikoisesti myyrästys). Tätäkin harrastetaan enimmäkseen Ripa-enon opastuksella. Tikru ei hieman aloitekyvyttömänä yleensä lähde itsekseen pidemmälle metsälenkille, eikä näin ollen aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä kuten ”Welshin ajokoira” Ripa. Tikrusta on oikeastaan aika kamalaa, jos metsässä kadottaa hetkeksikin ihmiset.
Näyttelyissä käyminen on Tikrun kohdalla minimoitu. Viime vuonna Tikru kävi juuri sen verran näytelmissä, että tuli intiksi: pitkälti hyvällä tuurilla, ellei pienellä ihmeelläkin. Jatkossa ehkä käydään parissa näyttelyssä, ehkä ei.